Vauvan optimaalinen asento kohdussa

Kirjoitin jo viisi vuotta sitten silloiseen blogiini tekstin siitä, kuinka äiti voi vaikuttaa vauvan asentoon kohdussa. Odotin silloin esikoistani ja olin juuri valmistunut fysioterapeutiksi, joten imin useastakin syystä innolla kaiken aiheeseen liittyvän tiedon. Harmi että olen poistanut tuon blogin, sillä olisin voinut hyödyntää sitä kirjoitusta nytkin. Aihe on edelleen minusta erittäin mielenkiintoinen.

Kun puhun vauvan optimaalisesta asennosta kohdussa, puhutaan ajallisesti raskauden viimeisestä kolmanneksesta kun tila alkaa vauvalla käydä ahtaammaksi ja aletaan hiljalleen valmistautua synnytykseen. Kun kaikki sujuu normaalisti, vauva alkaa asettua jo hyvissä ajoin ennen synnytystä pää alaspäin. Pyrin kirjoittamaan asioista mahdollisimman selkokielellä joten kovin yksityiskohtaiseksi en voi mennä ettei teksti enemmän sekoita kuin avaa ymmärrystä. Kehoittaisin kaikkia odottavia äitejä tutustumaan omaan synnytyselimistöön, sen anatomiaan ja synnytyksen fysiologiaan ennen synnytystä - kun hahmotat synnytyselimistösi anatomisesti ja tiedät miten vauvan kuuluisi sinne asettua, se toimii myös vahvana visualisointiharjoituksena sille, että vauva alkaa hakeutua optimaaliseen asentoon! Kun vauva on ennen synnytystä optimaalisessa asennossa kohdussa, synnytys tapahtuu parhaimmillaan vauvan ja synnytyselimistön välillä kuin avaimen kiertyminen lukossa ja tadaa - vauva syntyy sujuvasti ja helposti ilman tarvetta puuttumisille, repeämille, pitkittymisille (tai vastakohtana kontrolloimattoman tuntoiselle "syöksylle") tai edes ilman tarvetta ponnistella sen suuremmin. "Lukkorasvana" vauvalle toimivat kehon omat hormonit jotka löysyttävät ja avaavat väylän vauvalle juuri sopivaksi liukua supistusten mukana ulos kohdusta. Kehon omat synnytyshormonit myös toimivat luonnollisena kivunlievittäjänä, sulkevat verisuonet, aloittavat maidontuotannon ja huolehtivat muutenkin kaikista äidin ja lapsen hyvinvoinnille tärkeist ja tarpeellisista toimenpiteistä.

En puhu tässä postauksessa juurikaan ns. virhetarjonnoista, vaan keskityn enemmän siihen, mikä olisi kaikkein optimaalisin asento vauvalle olla kohdussa synnytyksen kannalta. Tämä on minulta tietoinen valinta: haluan että ymmärtäisit vauvan optimaalisen asennon, jotta voisit mielikuvilla ohjailla vauvaa juuri sellaiseen asentoon.

Vauvan optimaalisin asento kohdussa loppuraskaudesta on sellainen, jossa pää vie vähiten tilaa syntyessään. Jokainen synnyttänyt nainen tietää, että kun pää on syntynyt, homma alkaa olla voiton puolella. Vasen takaraivotarjonta, jossa vauvalla on leuka rinnassa ja selkä äidin vasenta vatsan puolta vasten, on kaikkein optimaalisin asento syntyä. (Kun silität vatsan vasenta puolta, silität vauvan selkää.) Tällöin vauvalla on selkä pyöreänä ja jalat kippurassa sylissään, potkutkin tuntuvat enemmän oikealle puolelle. Synnytysväylä ei suinkaan ole suora putki alaspäin, vaan se kaartuu voimakkaasti eteenpäin aivan lopussa, se on siis kuin J- kirjain. Vauva kiertyy synnytyskanavassa siten, että pää on aluksi kasvot taaksepäin äidistä katsottuna. Kun synnytys etenee, vauva rotatoi koko kehonsa vielä 180 astetta jotta hartiatkin mahtuvat parhaalla mahdollisella tavalla synnytysväylästä ulos ja lopulta hän syntyy kasvot äitiin päin.

Kuinka sitten äiti voi vaikuttaa siihen, että vauva asettuisi kohtuun optimaalisesti? Olisi tärkeää alkaa kiinnittää tähän asiaan huomiota jo hyvissä ajoin, jotta vauva ehtisi olla useamman viikonkin ennen synnytystä jo optimaalisessa tarjonnassa. Se olisi ideaalia sen vuoksi, että näin ollen lapsi pääsisi laskeutumaan pikkulantioon yhä alemmas ja alemmas, pehmittelemään ja avaamaan synnytysväylän ympärillä olevia rakenteita ja lihaksia. Ja tämä myös vaikuttaa siihen, kuinka mukava synnytyskokemuksesta tulee. Mitä paremmin keho on kypsynyt synnytykseen luonnollisesti, sitä miellyttävämpää ja sujuvampaa synnytyskokemusta se yleensä korreloi.

Keinoja vaikuttaa vauvan asentoon kohdussa on paljon. Tärkeintä on huolehtia lihasten rentoudesta ja tasapainosta, sillä vauva asettuu kohdussa sellaiseen paikkaan ja asentoon mihin hän mahtuu parhaiten. Kun keho ja lihakset ovat tasapainossa, lapsi asettuu yleensä kohtuun juuri optimaalisesti synnytystä ajatellen. Aluksi voi aloittaa vaikkapa oman ryhdin tarkkailusta - selkä suoraksi niin istuessa kuin seisoessakin ("kruunu päähän!" on oma muistutukseni itselleni). Olen aiemminkin kirjoittanut psoaslihasten eli lonkankoukistajien merkityksestä, eikä siitä voi olla puhumatta edelleenkään. Psoas-lihas on myös erittäin "henkinen lihas" ja todella usealla melko kireällä, se on kuin niska-hartiaseutu johon erilainen stressi ja henkinen kuorma saattaa kerääntyä helposti. Toki ihan fysiologisestikin se kiristyy helposti sillä istumme pitkiä aikoja ja sitä voi olla myös hankala venytellä. Ajatellaan usein että joku ihminen vain on lihaksiltaan tosi jäykkä tai toinen rento (kolmas jotain siltä väliltä), mutta näillä "ominaisuuksilla" on myös henkiset merkityksensä. Itse uskon että jäykistä jäykinkin voi kehittyä rennommaksi lihaksistoltaan ilman että se vaatisi pelkästään jatkuvaa kehonhuoltoa ja jatkuvaa jooga-asanoissa olemista. Kaikenlaiset lantion seudun lihasten kireydet voivat tehdä tilanpuutetta vauvalle joka vaikuttaa hänen asentoon ja asettumiseen kohdussa. Mitä moninaisimmat henkisen kuorman ja stressin aiheuttajat ovat usein myös lihaskireyksien syynä ja senpä vuoksi itse ajattelen että venyttelyn, joogan ja kehonhuollon lisäksi myös stressinpurku, huolien ja tunteiden käsittely on kehonhuoltoa parhaimmillaan.

Onkin sangen loogista mielestäni että usein alitajuiset naiseuteen, seksuaalisuuteen ja synnytykseen liittyvät pelot, uskomukset ja traumat vaikuttavat juuri lantion- ja synnytyselimistön alueen lihaksiin. Sen vuoksi kaikki huolet mitä odotusaikana herää synnytykseen tai mihin tahansa muuhun liittyen (talous, oma jaksaminen, parisuhde jne jne), nousevat tietoisuuteen aivan siitä syystä, että ne haluavat tulla kohdatuiksi, käsitellyiksi ja vapautetuiksi. Keho pyrkii aina tasapainoon. Ikävät tunteet, pelot ja huolet nousevat esiin aina jostain syystä ja silloin olisi ns "etsikkoaika" niiden käsittelyyn.

Lantionpohjan lihasten tunnistaminen ja toiminnan hahmottaminen on todella tärkeää. En tiedä tuntuuko minusta vain siltä, mutta tästä puhutaan niin paljon, että en kirjoita siitä nyt enempää. Etsi aiheesta lisää tietoa tai käänny äitiysfysioterapeutin puoleen (ne on yleensä todella ihania ja osaavia ihmisiä)! Itse ajattelen että usein varsinkin ensisynnyttäjillä tarve on ennemminkin opetella rentouttamaan lantionpohjaa, kuin keskittyä sen vahvistamiseen. Usemman alatiesynnytyksen jälkeen tarve voi olla jopa ihan siihen että tunnistaa omat lantionpohjan lihaksensa! Näissäkin lihaksissa voi olla siis heikkoutta, kireyttä tai toispuoleisuutta ja kaikki ne voivat vaikuttaa siihen, miten vauvan pää synnytyksessä ojentuu kohti maailmaa ja siihen, millainen synnytyskokemus on ja tuleeko esimerkiksi repeämiä.

Tässä kohtaa voisin myös mainita, että kannattaa aloittaa välilihan venyttäminen ja rasvaaminen (esim ihan kookosöljyllä tai muulla alueelle soveltuvalla öljyllä) raskauden kolmanneksen aikana. Välilihaa venytän itse ihan vain siten, että painan peukalolla välilihaa taakse ja sivuille noin minuutin ajan niin että tunnen venytyksen. Samalla keskityn myös ajattelemaan venytettäviä lihaksia rennoiksi.

Mitä on siis tehtävissä jos vauva ei ole asettunut vielä oikeaan tarjontaan tai on ns. virhetarjonnassa?

Tutustu spinning babies menetelmään, käy vyöhyketerapiassa, akupunktiossa, osteopatiassa, jäsenkorjaajalla, kokeile tähän tarkoitukseen räätälöityä hypnoosirentoutusta, joogaa ja venyttele läpi raskausajan, vauvan syntymään ja synnytykseen, sekä synnytyksen jälkeiseen elämään liittyvien pelkojen purku, homeopatia, tanssi, syväkyykky (kyykkääminen auki olevan oven ovankahvoissa roikkuen on aivan upea harjoitus), rebozo, pilates, lihasten rentouttamisen opettelu, meditaatio- visualisointi ja hengitysharjoitukset, kiinnitä huomiota ryhtiin, käytä jumppapalloa, pyörittele lantiota, käy kävelyillä jne. (Eräs mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että purentalihaksistolla ja lantion lihaksistolla on erittäin vahva yhteys toisiinsa. Kannattaa siis myös huolehtia purentalihaksiston tilanteesta ja opetella tietoisesti rentouttamaan niitäkin, voit itse myös hieroa niitä.)

Menetelmiä on paljon ja olen huomannut että itse asiassa vauva "haluaa" kääntyä oikeaan asentoon kohdussa, joten kun olosuhteet ovat oikeat, pitkäänkin virhetarjonnassa ollut vauva voikin ihan yllättäen vain kääntyä optimaaliseen tai ainakin optimaalisempaan asentoon. Minulla on kokemusta siitä, että jopa vain yhden vyöhyketerapiahoidon jälkeen vauva vain yllättäen alkaa kääntyä (joskus jopa hoidon aikana) parempaan asentoon. Antaisin aivan viimeisenä keinona itse jonkun yrittää kääntää vauvaa "väkisin" vatsanpeitteiden päältä, koska jos vauva ei luonnollisin keinoin ala kääntyä parempaan asentoon, uskon että silloin vauvalle on turvallisempaa syntyä perätilassa (syynä voi olla vaikkapa kaulan ympärille kiertynyt napanuora).

Kannattaa muistaa että perätilasynnytyskin on aivan mahdollinen ja turvallinen. Myös aikaikkuna vauvan kääntymiselle voi olla todella suuri ja hän voikin aivan yllättäen kääntyä ennen synnytystä täydelliseen synnytysasentoon. Luota kehoosi ja sen viisauteen ja luota vauvaasi ja hänen viisauteen. Odota rauhassa ja luottavaisena ja mikäli sektioon päädytään, pyri saamaan sektioaika mahdollisimman myöhälle jotta vauva saisi vielä tilaisuuden kääntyä ihan itse. Lopulta kuitenkin kuuntele itseäsi ja sitä, mikä tuntuu itselle kaikkein parhaimmalta vaihtehdolta. <3