Miksi synnytyksen läpikäyminen on niin tärkeää?

Ymmärsin synnytyksen läpikäymisen tärkeyden vasta siinä vaiheessa itse, kun valmistauduin kolmanteen synnytykseeni ja halusin että tuo synnytys tapahtuisi kotona. Sairaalasynnytyksissä yleensä ennen kotiinlähtöä kätilö käy jossain vaiheessa ehkä kysymässä, että millaiset fiilikset synnytyksestä jäi ja he pyytävät myös antamaan synnytyksestä palautetta. Koen kuitenkin, että heti synnytyksen jälkeen ei välttämättä mitenkään ole vielä sellaisessa tilassa, että olisi valmis vielä näkemään ja reflektoimaan sitä koko matkaa ja prosessia mikä synnytys on. Siihen voi mennä päiviä, viikkoja, kuukausia, jopa vuosiakin että asiat alkavat nousta ja olla valmiita käsiteltäväksi. Asiat voivat myös nousta pieninä palasina kerrallaan ja sanomattakin selvää, että tähän kaikkeen vaikuttaa myös todella paljon se, millainen kokemus synnytys on ollut. Kaikkea ei tietenkään ole välttämättä edes oleellista käydä läpi erikseen, vaan ne nousevat esiin siinä kohtaa, kun ja jos on tarve.

Kun kätilö kysyi minulta ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen, miten koin synnytyksestä, itkin vain vuolaasti kiitollisuuttani. Olinhan juuri saanut oman pienokaiseni kuukausien odottamisen jälkeen syliini, synnytys kaikkine vaiheineen oli takana ja meistä oli puolisoni kanssa juuri tullut ihan oikea pieni perhe. Kuka siinä hetkessä haluaa ja jaksaa alkaa miettimään miten synnytys meni - meni miten meni mutta nyt on kaikki hyvin, lapsi voi hyvin, äiti voi hyvin, maito nousee ja palautuminen on lähtenyt normaalisti etenemään - sehän se on tärkeintä. Kuitenkin kotisynnytykseen valmistautuessa jouduin käymään hyvin paljon läpi nimenomaan tätä ensimmäistä synnytystäni.

Koen, että odotusaika ensimmäiseen kotisynnytykseen valmistautuen oli omalla kohdallani kaikista suurin henkinen kasvumatka kaikista tähän astisista odotusajoistani. Se nosti esiin käsiteltäväksi niin oman syntymän, kuin myös aiemmat omat synnytykset ja joukossa oli jopa vähän tuttavien synnytystarinoiden käsittelyjä myös. Kun vastuu on itsellä, ei voi paeta mitään.  Yhtäkkiä ymmärsin, että asiat, jotka on närmaaleja toimenpiteitä sairaalassa, saattoivatkin olla sellaisia juttuja, jotka olivat itse asiassa sitten kuitenkin jääneet minun sisälleni pieninä pettymyksinä ja epämukavina tuntemuksina. Ja kun aloin tutkia niitä, ne olivatkin itse asiassa todella latautuneita tunteita. Surua, pettymystä, kiukkua, jopa vihaa siitä, että rajojani oli rikottu. Nuo kaikki oli käytävä läpi, jotta sain voiman takaisin itselleni. Jotta pystyin ottamaan vastuun itsestäni ja olemaan omassa synnytyksessäni korkein auktoriteetti.

Käsittelemättä jääneet (hankalat) kokemukset synnytyksessä, saattavat tulla esiin elämässä jollain tavalla muutenkin niin kauan, että ne on saatu käsiteltyä. Ehkä samat teemat toistuvat seuraavassa synnytyksessä. Ehkä synnytyksestä jäänyt pettymyksen tunne tulee esiin elämässä muilla osa-alueilla kun "synnytät" jotain uutta. Muista: kukaan muu ei voi tietää mikä sinua on jäänyt kokemuksessa harmittamaan, ei kätilö, ei doula, ei puoliso, ei lääkäri. Kukaan ei voi tietää, mikä on ollut tapahtumassa juuri sinun kokemuksesi. 

Tämän vuoksi koen, että äidin kehohoito synnytyksen jälkeen on aivan äärimmäisen tärkeää. Ehkä mieli ei edes tavoita sitä, missä keho on kokenut tulleensa rikotuksi, mutta se ei ole edes oleellista ymmärtääkö mieli aina kaikkea. Mutta jos asioita alkavat nousta myös tietoisuuteen, ota tilaa myös sille, että saat purettua asiat myös lempeästi kehon tasolta saakka. Olipa keinona sitten kehohoito, jooga, tärinä tai mikä tahansa. Olossa kyllä huomaa, kun sieltä vapautuu asioita. <3

Kuva: Anna-Reetta Nuorala @kaunispiirto