Maailma ei ole (onneksi) niin mustavalkoinen

Erilaisilla itsensä kehittämisen ja henkisen kasvun kentällä saattaa helpposti törmätä ajatukseen, että haasteet jollain elämän osa-alueella kertovat alitajuisista traumoista tai haitallisista uskomuksista tuon asian takana. Nämä haitalliset mallit sitten manifestoituvat niin kauan toistuvina haasteina tuon alueen ympärillä, kunnes ongelman juurisyy on "korjattu". Nämä elämänalueet joissa haasteet ilmenevät ovat esimerkiksi rakkaussuhteet, perhesuhteet tai ystävät, terveys, raha, oman työ ja ura, oman paikan löytäminen jne.

Ajattelin itsekin pitkään tuontyyppisesti. Mutta en onneksi enää. Se, mihin tuollainen ajatusmalli voi pahimmillaan johtaa, on kokemus siitä, että jos elämä ei sujukaan sillä tavalla, kuin olisi toivonut, itsessä on jotain vikaa. Se johtaa siihen, että alkaa kokea itsensä rikkinäiseksi, tai kokea, että ei vain ole prosessoinut nyt asiaa tarpeeksi, ei ole tarpeeksi "pitkällä" omassa kehityksessään, ei ole osannut tehdä oikeita asioita tai on vain tyhmä, laiska, epäonnistunut ihmisenä kun tuo ikävä asia omassa elämässä ei vain ole korjaantunut. Vaikka asia voi olla täysin toisin. 

Uskon kyllä yhä, että toki erilaisilla traumoilla ja haitallisilla malleilla voi olla sabotoivaa vaikutusta omassa elämässä. Mutta samaan aikaan joku voi elää "hoitamattomien" traumojensa kanssa hyvin tyytyväisenä koko elämäsnä haluamatta muuttaa siitä mitään. Toinen taas voi olla käynyt kaikki terapiat, hoidot ja menetelmät läpi hoitaen ja eheyttäen jatkuvasti itseään ja sittenkin kokee jakuvasti riittämättömyyttä, rikkinäisyyttä ja tyytymättömyyttä elämäänsä. Elämä ei siis ole ihan niin suoraviivaista tai mustavalkoista.

Olen itse päätellyt että kyse tosi paljon siitä, antaako itse oman elämäntilanteen tai olosuhteiden määritellä itseään. Vaikka juuri nyt Maunolla ei olisi töitä, tarvitseeko Maunon silti määritellä itseään tuon olosuhteen kautta ja nimenomaan negatiivisessa mielessä (=työtön, epäonnistunut, laiska, tyhmä, saamaton, kyvytön, sosiaalipummi... mitä näitä ihania määritelmiä nyt onkaan)? Voihan olla että hän huomenna saankin yllättäen työn jonka parissa viihtyykin sitten koko loppuikänsä. Tai voi olla että hän ei saa töitä ikinä, mutta aina on olemassa se mahdollisuus että saankin. Sitä kun ei voi etukäteen tietää. Kannattaako hänen rasittaa itseään leimaamalla itsensä epäonnistuneeksi, kun on aina olemassa se mahdollisuus, että seuraavassa hetkessä hän ei enää olekaan työtön? Vertaus ei ehkä oluut paras mahdollinen, mutta toivon että siitä saa jotenkin kiinni.

Entä jos vallitseva elämäntilanne ja olosuhteet ympärilläsi eivät kerro mitään siitä, kuka ja millainen sinä olet ja millaisia mahdollisuuksia sinulla on tulevaisuudessa? Entä jos elämäntilanteesi ja olosuhteesi eivät kerro mitään siitä, oletko onnistunut elämässäsi ja tehnyt siinä hyviä valintoja? Se, mikä on totta nyt, ei tarvitse olla totta huomenna. Sen perusteella ei kannata lyödä itselleen leimaa tulevaisuuteen - etenkään negatiivisessa mielessä. Jos elämä on sujunut jollain alueella taas tosi hienosti ja helposti, kertooko se siitä, että olet onnistunut tuolla alueella erityisen hyvin? Voi olla, mutta voi myös olla, ettei se kerro siitä mitään. Ehkä sinun syvempi tarkoituksesi ei ole oppia niillä elämän osa-alueilla niin paljon. Ehkä jokin suurempi viisaus vain on ohjannut olosuhteet siten, että on asioita joiden parissa saat kasvaa hieman enemmän ja sitten on osa-alueita, joiden parissa elämä sujuu hyvin helposti.

Uskon itse sieluun ja johonkin sellaiseen, että jokaisen ihmisen sielu on valinnut elämäänsä aivan erityisesti jotain asioita, joiden parissa se haluaa kasvaa ja kehittyä mahdollisimman paljon. Usein nämä asiat on omassa elämässä niitä kaikkein kipeimpiä ja haastavimpia - ja meillä jokaisella ne on omanlaisiamme eikä näin ollen elämäntilanteita kannata vertailla keskenään. Itselleni raha on ollut koko aikuisikäni teema, jonka parissa olen saanut ehkä oppia ja kasvaa hyvin paljon. Olen lopulta kuitenkin päättänyt ihan itse, että minussa itsessäni ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa tai syytä sille, että se on toistuvasti haasteita luova teema elämässäni. Koen että oma sieluntehtäväni ja tarkoitukseni vain liittyy vahvasti siihen, että toteutan omia suuriakin unelmia ja visioita siitä huolimatta, että olen (tällä hetkellä) erittäin pienituloinen perheenäiti. Joku suurempi tehtäväni ehkä on osoittaa myös sitä, että ihan puhtaasti vain unelmoimalla ja uskomalla unelmiinsa olosuhteista riippumatta, voi saavuttaa huikeita asioita, vaikka ei olisikaan vuorineuvoksen tytär tai tehnyt koko elämäänsä selkä vääränä töitä unelmiensa eteen.

Koen että minun sielu haluaa ikään kuin pidättää minua tietyssä taloudellisessa tilanteessa ihan tarkoituksella - jotta opin yhä vahvemmaksi unelmoinnissa ja omassa luomisen voimassani. Että oppisin tosi hyväksi luottamamaan elämän kantavan vaikka tilanne olisi mikä. Oppisin luottamaan, että minulla on lupa ja mahdollisuus vaikka mihin riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Olen myös kehittynyt tuossa ihan hurjasti. Joskus olen sulkenut itseltäni mahdollisuuksia elämässäni ihan vain vilkaisemalla pankkitililleni, nykyään annan itselleni luvan haluta ja uskoa minulle tärkeiden asioiden olevan minulle mahdollisia riippumatta siitä, mitä pankkitilillä seisoo juuri sillä hetkellä. Ja ihan vain tämän ansiosta yllättäviäkin asioita on tullut mahdollisiksi. Yhtäkkiä saankin jostain juuri tarvittavan summan johonkin itselleni tärkeään juttuun kun vain olen ensin uskaltanut antaa itselleni tosissani luvan haluta sitä. Näitä on tapahtunut niin paljon! Se raha tulee aina tavallaan tosi luonnollisista paikoista, mutta sitten kuitenkin aina aivan odottamattomasti. Ja se on usein juuri sen verran, mitä tarvitsenkin tuohon haluamaani asiaan. Tämä tilanne on niin upealla tavalla myös opettanut minua pohtimaan sitä, mitä todella ihan omista arvoistani saakka haluan, ja mitä taas haluaisin vain ehkä siksi, että en kokisi olevani epäonnistunut tai erilainen suhteessa muihin. 

Halusin kirjoittaa tämän tekstin ennen kaikkea siksi, että haluan kertoa että sinussa ei ole mitään vikaa tai puutteita, vaikka jokin asia elämässäsi ei olisikaan ehkä ihan toivotunlainen. Meillä on jokaisella ne omat elämän osa-alueemme, joissa meidän on tarkoitus ehkä oppia ja viipyä hieman pidempään. Uskon, että joskus ehkä minullekaan ei ole enää tarpeen se, että rahan kanssa ei ole mitään etukäteisvarmuutta, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä muuttuuko tuo asia. Koen joka tapauksessa että minulle tärkeät ja oleelliset asiat tulevat järjestymään aina kuitenkin jollain tavalla. Olisihan se upeaa, että rahaa vain aina olisi runsaasti tai edes hieman enemmän kuin juuri ja juuri riittävästi, mutta vaikka näin ei koskaan kävisi, voin kokea, että olen siitä huolimatta täysin ehyt, onnistunut ja juuri oikeanlainen ihminen, joka on kokenut elämänsä olleen hyvin rikas ja onnellinen. <3

Voi myös hyvin olla, että tämä, miten asiasta nyt ajattelen, ei ole mikään totuus asiasta. Se on se, mihin itse tällä hetkellä uskon. Sinulla voi olla asiasta erilainen totuus tai käsitys. Sehän tässä ihmisyydessä onkin mielenkiintoista, että jokaisella on mahdollisuus rakentaa asioille itse sellaiset viitekehykset, joissa itsellä on mukava olla. Ja tässä kuten kaikissa muissakin asioissa, yhtä ainoaa totuutta tai oikeaa tapaa tuskin edes on olemassa. Jokaisen totuus on se, minkä itse itselleen totuudeksi leimaa. Puss <3