Luonnonmukaista lastenhoitoa

Mitä luonnonmukainen (lasten) hoito tarkoittaa? Määrittelisin luonnonmukaisen hoidon itse jotenkin niin, että luonnonmukaiset hoitotavat ovat sellaisia menetelmiä, jotka pyrkivät huomioimaan hoidettavan henkilön kokonaisvaltaisesti ja myös luonnon kannalta kestävämmällä tavalla. Luonnonmukaisessa hoitotavassa pyritään hyödyntämään modernia tietoutta luonnonmukaisen ravitsemuksen ja luonnon "lääkkeiden" merkityksestä unohtamatta kuitenkaan ikiaikaisia perinnetietoja ja -taitoja. Pitkälle jalostetut, synteettiset, prosessoidut ja koneellistetut valmisteet ja menetelmät eivät lähtökohtaisesti kuulu luonnonmukaiseen hoitoon, sillä ajatuksena on yksilön oma kyky pysyä terveenä ja parantaa itse itsensä kun sillä vain on siihen tarvittavat olosuhteet kunnossa.

Haluan kuitenkin heti alkuun muistuttaa terveestä maalaisjärjestä, sillä mikään asia ei ole mustavalkoista. Otetaan kaikesta irti se, mikä meitä parhaiten palvelee. Esittelen nyt luonnonmukaisia menetelmiä, mutta jos ne eivät palvele sinun arkeasi, niin unohda ne, ja tee niin kuin koet itsellesi parhaimmaksi. Tarkoituksena ei ole tehdä elämästä vaikeaa, rankkaa tai monimutkaista. Tarkoitus ei myöskään ole tuoda lisästressiä ja kuormaa jo muutenkin melko mullistavaan elämänvaiheeseen, kun perheeseen on syntynyt pieni lapsi. Tarkoitus on esitellä erilaisia tapoja, jotta kaikki voisivat löytää sellaisen tavan toimia arjessa, joka parhaiten palvelee omia arvoja ja elämäntyyliä. Muista että jos joku toimintatapa alkaa kuormittaa ajatuksia ja elämää liikaa, on järkevää hieman löysätä omaa rimaa ja tarkastella muita vaihtoehtoisia tapoja toimia.

Ajattelin ottaa lähtökohdaksi tähän postaukseen terveen lapsen hoidon luonnonmukaisin menetelmin. Perustarpeita vauvalla on syntymästä saakka ainakin rakkaus, läheisyys, lämpö, ruoka, uni ja vessa-asiat. Aloitetaan viimeisestä.

Vessahätäviestintä

Luonnonmukainen tapa hoitaa vessa-asioita on vessahätäviestintä ja ehkä myös kestovaipat tai mahdollisimman luontoon hajoavat vaipat. En itse ole kestovaippailua harrastanut, sillä en kokenut sitä omaan arkeeni sopivaksi. Siksi en osaa siitä kertoa sen enempää, mutta vessahätäviestinnästä minulla on kokemusta. Olen käyttänyt Muumi-vaippoja ja harrastanut vessahätäviestintää päivisin. Lyhykäisyydessään vhv:ssä pyritään lukemaan vauvan vessahätäviestejä ja vauvaa pissautetaan/kakkautetaan altaan yllä tai wc-pöntöllä (tai johonkin astiaan) sen sijaan että hän tekisi tarpeensa vaippaan. Aluksi aloitetaan vain muodostamalla rytmi: tarjotaan mahdollisuus pissata/kakata altaaseen aina kun herätään tai ollaan menossa nukkumaan. Samoin ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen. Näin opit pikkuhiljaa huomaamaan lapsesi vessarytmin ja opit tulkitsemaan hänen pieniä eleitään, milloin tuotoksia voisi olla tulollaan. On tosi palkitsevaa, kun on lukenut vauvan tarvetta oikein, ajoitus osuu nappiin ja saa laittaa saman kuivan vaipan takaisin päälle wc käynnin jälkeen. Lapsi oppii pikku hiljaa itsekin siihen, että kun vaippa on pois ja hän on tietyssä asennossa, silloin voi antaa tarpeiden tulla. Myös sanallinen kommunikaatio on tärkeää, vauva kyllä ymmärtää ne. Esim. "Nyt voit antaa pisun tulla, pisupisu" ja kun pissa/kakka on tullut, sitä voi kehua ja jutella vauvalle iloisesti.

Vessahätäviestinnästä voi lukea enemmän netistä. Itselleni asia tuli oikeastaan Maria Nordinin blogin kautta tutuksi. Hänellä on aiheesta myös nettikurssi (jota en ole käynyt, harkitsin kyllä) jos asia enemmän kiinnostaa.

Ihonhoito

Ihonhoidossa meillä on aika luomulinja eikä ihoa ole juuri rasvailtu millään. Ajattelen että ihon on hyvä saada hengittää ja pitää oma bakteerikantansa. Jos joskus jotain käytän, laitan jotain luomuöljyä esim. manteli-, helokki- tai seesaminsiemenöljyä. Öljyjä käytän yleensä kylvyn jälkeen ja hieronnan yhteydessä.

Lasten iho-ongelmissa on tärkeää huomata, että ne yleensä johtuvat jostain ruoka-aineherkkyydestä. Suoliston kunto näkyy iholla. Myös stressillä (vanhempien tai lapsen omalla) on iso merkitys ihon kuntoon. On tärkeää kuitenkin olla lähtemättä huolestuneisuuslinjalle ruoka-asioissa vaan pyrkiä syömään rennossa ja iloisessa ilmapiirissä jotta syömisen ympärille ei tule stressaavaa leimaa.

Kosteuspyyhkeitä en ole käyttänyt lainkaan. En ole nähnyt niille tarvetta, sillä yhtä hyvin harson kulman (tai wc-paperin) voi kastella vedellä ja pyyhkiä sillä jos tarve on. Näin säästyy vauvan herkkä iho turhilta kemikaaleilta.

Talkkia en ole koskaan käyttänyt. Jos joskus pylly on punoittanut, olen käyttänyt perunajauhoja. Hyvin on toiminut.

Luotan itse lasten ihonhoitotuotteissa eniten Weledaan. Varmasti on muitakin hyviä luonnonmukaisia ihonhoitomerkkejä, mutta tällä ainakin on pitkät ja läpinäkyvät juuret.

Vaatteet

Haluan suojella vauvaa vaateteollisuuden myrkyiltä, mutta tämä asia ei ole sellainen jonka näkisin lapseni terveyttä kaikkein eniten uhkaavana aihealueena. Tässä kuitenkin perusniksit suojautua vaatemyrkyiltä: Pese uudet vaatteet aina ennen käyttöä (hajusteettomalla ja myrkyttömällä pesuaineella. Itse rakastan Sonettia). Osta luomuvaatteita. Osta käytettynä. Suosi kotimaisia. Suosi luonnonmateriaaleja. Suomi on oikea kultamaa kirpputorien(kin) suhteen. Olen ostanut lähes kaikki lastenvaatteeni kirppareilta ja silloin niistä on varmasti kulunut jo kaikki kemikaalikuormakin pois -jos niistä on huolissaan-, ja lisäksi: miten edullista! Ja silti usein aivan kuin uusia (varsinkin mitä pienemmän vauvan vaatteista on kyse). Vastuullisia vaatebrändejäkin on nykyään niin paljon, hyvää, kestävää suomalaista käsityötä. Itse tykkään henkilökohtaisesti esimerkiksi Ruskovillan tuotannosta, sillä vastuullisuuden ja luomulaatuisuuden lisäksi heidän mallistonsa on ajaton. Muodissakin on oma suolansa, mutta kannattaa jos todella ajattelee kestävyysnäkökulmaa, niin isot linjat kannattaa pitää niissä todella vuosikausia kestävissä tuotteissa. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Ruskovillan villahaalarit jotka vain pitävät pintansa vielä vuosienkin päästä.  Facebookin roskalava- ja kirppisryhmät ja tori.fi ovat ystäviäni kivijalkakirpparien ohella.

Lelut

Vauva kiinnostuu suhteellisen myöhään leluista, joten tuskin tarvitsee olla huolissaan vauvan normaalista kehityksestä vaikka hän saisi ensimmäisen lelunsa vasta 4kk iässä, tai jopa myöhemmin, lapsesta riippuen. Lelujenkaan myrkyistä tai myrkyttömyydestä en juuri ole huolissaan, mutta lähtökohtana arvostan tuotteiden pitkäikäisyyttä, eettisyyttä ja sitä, että se ruokkii lapsen omaa mielikuvitusta. Lueskelin vasta suomalaisen Kaare livingin blogista heidän arvoistaan, joka on kyllä juuri sitä mitä itse vanhempana lasten leluilta arvostan. Tässä pieni lainaus heidän tekstistään: "Kyse voi olla esineestä, joka ilahduttaa sinua päivä toisensa jälkeen tai vaikka siitä, miltä aito luonnonmateriaali tuntuu ihoasi vasten. Kyse on kekseliäistä luonnollisista leluista, jotka inspiroivat lapsia leikkimään ja kestävyydestä niin, että he haluavat säästää lelunsa omille lapsilleen. Sitä voidaan myös kutsua puhtaaksi ja hitaaksi elämäntyyliksi, joka tuotteistamme toivottavasti välittyy sinulle."

Jos lapsi tykkää jostain muovisesta härpäkkeestä, niin ostaisin sen sille harkintani mukaan. Usein olen kuitenkin sellaisten kohdalla pettynyt siihen, että muutaman viikon jälkeen se muovihärpäke on jäänyt toimettomaksi ja parhaassa (=pahimmassa) tapauksessa mennyt myös rikki. Meidän pojan (3,5v) lempileluja on Legot ja ulkoa löydetyt kivet ja kepit, tyttö (8kk) taas leikkii mieluiten lusikoilla, puukauhoilla, kulhoilla jne. Eli mitään ihmeitä ei oikeasti tarvita. Kirpparilta ostetuissa leluissa on se hyvä puoli, että niiden käyttökestävyys on usein jo testattu. Jos sinulle vanhempana kuitenkin leluissa on tärkeää myös niiden esteettisyys, niin sitten kannattaa vaikkapa kurkata tuon em. yrityksen sivuille ja muiden vastaavien brändien sivuille, joita nyt nousee tässä "uudessa tiedostavassa ajassa" kuin sieniä sateella. Tuetaan toki mieluummin näitä, kuin amerikkalaisia jättiyhtiöitä, joiden taustoista ei kenelläkään ole takeita.

Lelujen kohdalla olen huomannut, että vanhempana olisi kovin kiva ikään kuin korvata jotain omaa keskeneräisyyttään vanhempana ostamalla lapselle leluja. Tai yrittää löytää jonkinlainen oikotie siihen että saisi hivenen omaa aikaa. Kannattaa olla tässä kuitenkin tarkkana. Onko se lelu oikeasti jotain jota tarvitaan? Onko se lelu varmasti sellainen jolla leikitään vielä viikon, kuukauden tai jopa vuodenkin päästä?

Liikkuminen

Pikkuvauvaa on hyvä pitää lähellä mahdollisimman paljon. Päikkärit vauvan tuhistessa kainalossa - mikä onkaan ihanampaa? Ihan pientä vauvaa olisi hyvä pitää paljon lähellä syntymän jälkeen niin maidontulon kuin kiintymyssuhteenkin kannalta. Erilaiset kantovälineet ovat hieno tapa näiden molempien saavuttamiseen. Tietyn pisteen jälkeen äiti yleensä alkaa kuitenkin kaivata enemmän omaa tilaa (puhun itsestäni), jolloin rattaat astuvat yleensä luonnollisena osana mukaan liikkumiseen. Ulkona liikkuessa myös vaunut/rattaat ovat usein vaihtelevien sääolosuhteiden kannalta helpompi vaihtoehto. Retkeillessä taas kantoreppu on oiva keksintö! Kannoin omaa vauvaa trikooliinassa pari ensimmäistä kuukautta ja sitten löysin kirpparilta Manduca-merkkisen kantorepun jossa voi kantaa ihan pienestä vauvasta taaperoksi asti. (Merkki on vain esimerkkinä, ei mikään suositus. On monia hyviä kantoreppumerkkejä ja malleja joissa on ehkä jotain pieniä eroja kantorepuissa, mutta se on aivan makuasia minkä valitsee. Kaikki hyviä.)

Kantoliinailu on hieno juttu, mutta jos sitä ei koe omakseen, niin kannattaa liina laittaa vaikka pöytäliinaksi mieluummin. Kannattaa muistaa että ne lapsen kehityksen kannalta tärkeimmät asiat ovat kuitenkin jotain ihan muuta kuin se, millaisessa liinassa ja kuinka pitkään häntä on kannettu.

Ruokailu

Niin kauan, kun tissistä tulee riittävästi maitoa ja syöttäminen on kivutonta, niin pikkuvauvan ruokkiminen on helppoa. Synnäreillekin on nykyään tuotu kaalia, joka helpottaa maidonnousun aiheuttamaa kipua rinnoissa. Ne auttavat todella. Itse edelleenkin turvaudun ensimmäisenä kaalihauteeseen jos maito on jostain syystä päässyt pakkautumaan rintoihin. Maidon lisäykseseen kokeilisin itse kantoliinaa tai -reppua (läheisyys/kontakti), imettää tiheästi molemmista rinnoista tyhjäksi asti (tai pumpata jos lapsi ei halua syödä) ja koska olen tällainen "Pöperö-Maija" joisin myös erilaisia mamma-teitä. Weledalla on omansa, samoin Frantsilalla ja monella muulla. Ylipäänsä veden juominen on erityisen tärkeää imettävälle äidille! On hyvä muistaa että usein stressi saa maidon tulonkin hiipumaan: olipa se stressi sitten vaikka siitä, että saako lapseni riittävästi maitoa. Eli oravanpyörä! Oravanpyörästä kannattaa pyrkiä nopeasti yli ja keskittyä luottamaan omaan kehoonsa. Anna keholle stressivapaita hetkiä vaikka olisit huolissasi. Hengitä, meditoi ja varaa itsellesi vaikka joku hemmotteleva hoito. On todella tärkeää pyrkiä katkaisemaan huolikierre mahdollisimman nopeasti. Oksitosiini saa maidon virtaamaan joten se kosketus tai hieronta voisi todella olla tällöin paikallaan.

Jos imetys ei kuitenkaan ole mahdollista tai joudutaan lopettamaan, on tarjolla nykyään esim. Holle-merkkistä äidinmaidonkorviketta, jota meilläkin on kaapissa aina varalta. Muitakin hyviä vaihtoehtoja löytynee, mutta tästä on ainakin hyviä kokemuksia. 

Bakteerit

Olen siinä suhteessa vähän erikoinen äiti, että en ole lainkaan "pöpökammoinen". En pyri suojelemaan lapsiani erityisen vahvasti taudeilta ja pöpöiltä, eikä meillä missään nimessä käytetä desinfiointiaineita. Haluan ruokkia lasten omaa immuniteettiä mahdollisimman vahvaksi sen sijaan että tuhoaisin sitä. Minusta on hyvä että lapset maistelevat vähän sitä sun tätä ja saavat erilaisia bakteereja (laittakaa tämä lause kuitenkin oikeaan kontekstiin, tottakai meidän tulee valvoa ja huolehtia mitä lapset laittavat suuhunsa, mutta jos ne vähän maistavat lattialle pudonneita leivänmuruja niin mielestäni se ei ole kuolemanvakavaa). Suolistoflooraa pyrin parhaani mukaan ruokkimaan vahvaksi. En käytä pesuaineita lasten pesemisessä, pelkkä vesipesu mielestäni riittää. En myöskään ole siivousfanaatikko vaikka haluaisin ehkä joskus ollakin. En tiedä johtuuko näistä asioista, vai jostain hyvästä tuurista, mutta lapset meillä sairastavat kyllä mielestäni todella vähän. Toki siinä mielessä meillä on ollut hyvä tuuri, että yhtäkään ab-kuuria ei ole koskaan tarvinnut kenenkään syödä. Ab-kuurin jälkeen suolistoflooran tukeminen on vieläkin tärkeämpää, jotta oma immuniteetti saadaan taas sille tasolle kuin sen tasapainoisessa tilassa on (ja tähän voi mennä kuurin jälkeen jopa 2 vuotta.) Vahva immuniteetti suojaa kaikkein parhaiten ja suoliston kunto on immuniteetille kaiken A ja O. Vanhempien ja erityisesti äidin hyvinvoinnin näen vauvan immuniteetin ja kaikenlaisen hyvinvoinnin kulmakiveksi.  Kun vanhemmilla on paljon stressiä, niin usein lapsi juuri silloin sairastuu (tai heti kun stressaava vaihe helpottaa). Sattumaa tai ei, mutta stressin tiedetään laskevan immuniteettia ja uskon että se heijastuu todella suoraan myös lapsiin. Siksipä äidit, pitäkää huoli itsestänne ja omasta hyvinvoinnistanne! <3 Tämän asian kanssa tasapainoilen myös itsekin joka ikinen päivä.

Muuta

Jokaisella meillä on varmasti omat tapamme elää ja olla joka toimii vain oman perheen kesken. Ja se tapa muodostuu siinä elämän mukana. Tara Langen "Äitipeli"-kirjaa suosittelen. Siinä puhutaan enemmän äitiyden henkisestä puolesta joka on kuitenkin mielestäni se kaikkein tärkein osa-alue. Lapsilla on ihmeellinen taito peilata meille asioita jotka meissä itsessämme vielä ehkä kaipaavat paranemista tai nähdyksi tulemista. Vanhemmuus on mielestäni eräs hienoin henkisen kasvun muoto. :)

Mitä ajatuksia teksti herättää? Haluan vielä lopuksi tähdentää, että tarkoitus ei ole kertoa miten asiat tulisi tehdä vaan inspiroida ja antaa ideoita. <3